Täynnä Elämää
"kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet. Herra katsoi taivaasta maahan, kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman omat," (Psalmi 102)

Kuva: Howard Wheeler
Tuhat sukupolvea on voimakas ilmaus jatkuvuudesta – siitä, että meidän jälkeemme tulee uusi sukupolvi, ja heidän jälkeensä taas seuraava, ja niin edelleen. Me emme olleet täällä ensimmäisinä; meitä ennen on elänyt sukupolvia, joiden esimerkistä ja virheistä voimme oppia.
Siksi on merkityksellistä elää vahvojen ja muuttumattomien arvojen varassa – arvojen, joita seuraava sukupolvi voi hyvillä mielin pitää arvokkaina ja kenties seurata. Esimerkki, jonka annamme lapsillemme, voi jatkaa matkaansa kauas tulevaisuuteen.
Me olemme se elävä kirja, jota seuraavat sukupolvet lukevat.
Minä olen se kirja jota lapseni lukee, sinä olet se kirja jota lapsesi lukee.
"kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet. Herra katsoi taivaasta maahan, kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman omat," (Psalmi 102)
Kuten olen kirjoittanut aiemmin, kohtasin pimeyteni keskellä joukon ihmisiä, jotka rakastivat minut pala palalta takaisin elämään. Minun kohdallani parannukseen ei vetänyt ensisijaisesti pelko tai pakko, vaan Jumalan hyvyys.
Raamatussa on yksi jae, joka on kantanut minua vuosien ajan enemmän kuin osaan täysin selittää:
Kaksoisveljeni kuoli 17.10.1989 vain 16-vuotiaana auto-onnettomuudessa.
Siitä lähtien voin sanoa astuneeni vankilaan, jonka nimi on kuoleman pelko.